Tulokaskurssin teemana on henkilökohtainen turvallisuus. Lentokoneessakin muistutetaan laittamaan hätätilanteessa ensin itselle happinaamari ja vasta sitten auttamaan muita. Samoin tuleva meripelastaja opettelee ensin pitämään itsestään huolta ja ylläpitämään toimintakykyään eri olosuhteissa sekä edistämään omaa ja toisten työturvallisuutta.

Suomen Meripelastusseuran vapaaehtoisille ei ole asetettu suunnattomia esivaatimuksia, vaan toimintaan otetaan mukaan ihan tavallisia, yhteistyökykyisiä ihmisiä. Kansallisesti yhdenmukainen ja kattava koulutus takaa tarvittavan osaamisen. Kansimieskurssi kestää useita kuukausia, ja siinä ajassa toimintatavat ja taidot ehtivät jo iskostua selkärankaan.

Vaikkei meripelastajan tarvitse olla kuin Baywatchista, on yksi asia kuitenkin välttämätön: uimataito. Tulokaskurssin alussa suoritimme yleisen uimataitotestin, joka alkaa pudottautumisella pinnan alle jonka jälkeen uidaan yhteensä 200 metriä josta 50 metriä selkäuintia.

Harjoituksissa ja tehtävillä lisähaastetta tuovat olosuhteet; pimeys tai aallokko. Runsaasti harjoitusta vaatii myös pelastautumispuvussa uiminen sekä ankaran kauhomisen jälkeen alukseen nouseminen.

Kuvassa joukkue ui ketjussa Meripelastustaitokilpailuissa 2014, jotka pidettiin Tampereella.
Kuva: Timo Taskinen / www.kuva.ninja

Pirkanmaan Meripelastajien lokikirjassa etenee juttusarja Kansimieheksi 2014, joka seuraa vuoden 2013 elokuussa alkaneen tulokaskurssin kouluttautumista kansimieheksi. Sarjassa seurataan Annan vaiheita matkalla kansimieheksi ja hälytysmiehistöön. Tätä lukiessa Anna on toiminut jo hyvän aikaa hälytystehtävissä, mutta eihän anneta sen häiritä?

Meripelastusseuran toimintakeskuksessa Inkoon Bågaskärissä pidettiin SMPS Pirkanmaan ensimmäinen miehistöviikonloppu. Tampereen ja Valkeakosken pelastusasemien miehistö vietti aikaa yhdessä toisiinsa tutustuen ja uusia taitoja hankkien upeissa maisemissa ulkosaaristossa.

Ohjelmassa oli vedestäpelastamisharjoituksia ja vedessä toimimista. Luodolta pelastus oli monelle konkarillekin uutta. Aamupäivällä Itämeressä oli onneksi rauhallista, ja snorklasimme merenpohjaa pintapelastusharjoituksessa toisen avustaessa köyden kanssa. Räpylöillä uiminen osoittautui haastavaksi, sillä pelastautumispuvun kanssa räpylät täytyy pukea kumisaappaiden päälle.

Vähäisen veneilykokemuksen vuoksi itselleni jännittävintä oli ajoharjoittelu. Asemapäällikkömme opetti perämoottoriveneen ohjaamista ja keulapuskua. Espoolaiskouluttajat olivat myös mukana vetämässä harjoituksia. Espoon Meripelastajien PV Westhousen ruorissa jettiveneen logiikka aukeni pikkuhiljaa, mutta noviisia hirvitti ohjailla laituria kohden. Luotto on kova, kiva tietää.

Vesisuihkuvetolaitteeseen tutustuttiin paitsi vesillä myös kuivalla maalla. Purimme huoltoa harjoitellen Rolls Roycen jetin osiin, jolloin pääsimme näkemään kauhan ja ohjauksen mekaaniikka läheltä.

Miehistöviikonloppuun oli kutsuttu mukaan myös tulokkaat, mikä on aika hienoa. Osallistuin kaikkeen viikonlopun toimintaan vaikka kokemusta meripelastuksesta oli vain muutama viikko. Tuli tunne, että olen osa miehistöä siinä missä muutkin. Kukin osallistuu sillä osaamisella ja taidoilla joita on ja uuden oppimiseen kannustetaan. Viikonlopussa tuli eteen monta uutta juttua, mitä pitää päästä reenaamaan pian uudestaan.

Pirkanmaan Meripelastajien lokikirjassa etenee juttusarja Kansimieheksi 2014, joka seuraa vuoden 2013 elokuussa alkaneen tulokaskurssin kouluttautumista kansimieheksi. Sarjassa seurataan Annan vaiheita matkalla kansimieheksi ja hälytysmiehistöön.

Pirkanmaan Meripelastusseuran koulutus alkaa tulokaskurssilla, jossa käydään läpi perusasioita kuten varusteita ja niiden huoltoa, solmujen solmimista ja muuta mukavaa. Kouluttajina toimivat koulutusvastaavat ja yhdistyksen aktiivit. Koulutusten kautta olen tutustunut moniin miehistön jäseniin, mikä helpottaa aikanaan siirtymistä hälytysmiehistöön.

Ensimmäinen oppi seuran tavoille oli turvajalkineiden mukaan ottaminen harjoituksiin. Kesä 2013 jatkui lämpimänä hyvin pitkään ja lähdin ensimmäisiin harjoituksiin sortseissa ja sandaaleissa. Se ei ollut parhain varustus Naistenlahden viranomaislaiturin karhealla metalliritilällä, saati aluksen konetilassa jossa piipahdimme myös. :) Jatkossa vaelluskengät ovat suojanneet varpaita ja nilkkoja.

Tulokasryhmämme on päässyt heti toimiin eikä tutustumisleikeille ole ollut aikaa. PV417 -aluksen moottorien huutaessa esittäydyimme harjoitusparini Antin kanssa ensimmäistä kertaa VHF-radion kautta. Irrotimme ja kiinnitimme alusta laituriin yhteistoimintaa harjoitellen. Teemme harjoitukset työpareittain, sillä kaveri lisää turvallisuutta ja tietenkin puuhat saadaan ripeästi valmiiksi.

Kuvassa harjoitellaan alukseen nousemista ilman tikkaita, kirjoittaja chillaa taaempana lämpöä säästellen.

Pelastautumisharjoitukseen pukeuduin ensimmäistä kertaa pelastautumispukuun, jossa tarkeni uida syyskuisessa Näsijärvessä. Puku ja pelastusliivit kelluttivat mukavasti, mutta uinti vaati totuttelua kun jalat pyrkivät pintaa kohden. Yksi kouluttajista oli vedessä valvomassa toimintaamme kun harjoittelimme HELP-asentoa ja hudlaamista ryhmässä. HELP-asennossa (Heat Escape Lessening Posture) kelluminen vähentää lämmönhukkaa vedessä.

Illan päättäneessä harjoituksessa kouluttajamme hakivat toden tuntua skenariolla, jossa jätimme aluksen ”tulipalon vuoksi” heidän poistuessa paikalta. Jäimme kellumaan ryhmässä keskelle pimeää Näsijärveä tietämättömyyden vallassa. En ollut pukenut fleece-väliasua pelastautumispuvun alle ja myöhäisessä illassa jäähtynyt vesi alkoi kylmettää ensikertalaista monen tunnin harjoittelun jälkeen. Kun hampaat alkoivat kalista, sain lämmitellä huddle-ryhmän keskellä joss vesi on hieman lämpimämpää. Lopulta SMPS Pirkanmaan miehistö saapui meitä pelastamaan. Kajuutassa odotti vaihtovaatteet ja pipo, kotona oloa kohensi kuuma kaakao.

Pirkanmaan Meripelastajien lokikirjassa etenee juttusarja Kansimieheksi 2014, joka seuraa vuoden 2013 elokuussa alkaneen tulokaskurssin kouluttautumista kansimieheksi. Sarjassa seurataan Annan vaiheita matkalla kansimieheksi ja hälytysmiehistöön.

Pirkanmaan Meripelastajien lokikirjassa alkaa juttusarja Kansimieheksi 2014, joka seuraa vuoden 2013 elokuussa alkaneen tulokaskurssin kouluttautumista kansimieheksi. Sarjassa seurataan Annan vaiheita matkalla kansimieheksi ja hälytysmiehistöön.

Mitä teet ammatiksesi?
Työskentelen tamperelaisessa yrityksessä turvallisuusviranomaisten tietojärjestelmien palvelutuotannon parissa.

Mikä sai sinut kiinnostumaan meripelastuksesta?
Olin kiinnostunut VaPePan toiminnassa ja kävinkin heidän kurssejaan. Muutettuani järven rannalle ajatukset kuitenkin siirtyivät vesistöihin ja vesipelastus tuntui tärkeältä toiminnalta. Pidän tavoitteellisesta harjoittelusta, jossa kiinnitetään huomiota sellaisiin harjoituksiin, jotka pohjautuvat todellisiin tehtäviin ja niissä vaadittaviin taitoihin.

Miten tulit mukaan Pirkanmaan Meripelastajien toimintaan?

Ilmoittauduin mukaan viime marraskuussa http://pirkanmaa.meripelastus.fi/tule-mukaan -sivuilta, mutta jouduin odottelemaan seuraavan koulutuksen alkua syksyyn saakka. Minulta kysyttiin ensimmäisessä infossa, kuinka valmis olen sitoutumaan ja kuinka paljon minulla on aikaa käytettävissäni. Jouduin siinä itsekin miettimään, onko minulla mahdollisuus ja aikaa toimia meripelastuksessa täyspainoisesti. Todettuani, että aikaa vapautuu valmistuessani työn ohella suoritetuista jatko-opinnoista ja etsiväni pitkäaikaista harrastusta, otettiin minut miehistöharjoittelijaksi.

Miltä tulokaskurssi on tähän saakka tuntunut?

Tulokkaita valittiin tänä vuonna viisi henkilöä. Pieni ryhmä takaa että koulutus on tehokasta ja mahdumme aluksille toimimaan porukkana. Olen ollut yllättynyt, miten paljon olen päässyt harjoittelemaan. Tekemällä oppii! Muu miehistö on ottanut meidät tulokkaat hyvin vastaan, ja käytännön kokemus siirtyy uusille jäsenille kovaa vauhtia.